Kun pistetään yhteen tuore uusioperhe ja sen ensimmäinen yhteinen koti, toistaiseksi tuntemattoman ajan kestävä työttömyys, vieras maakunta (ja paikkakunta) ilman tukiverkostoja sekä lapsen muuttuvat koulukuviot, niin soppa on valmis.

Keväällä 2019 päätin, että nyt loppuu. Tai päätettiin yhdessä. Viime kevät oli ollut todella pitkä, alkanut jo oikeastaan joulukuussa. ”Kun kevät jaksetaan, niin sitten saadaan olla enemmän yhdessä”. Helpommin sanottu kuin tehty.

Mieheni oli se, joka joutui ajelemaan kahden paikkakunnan väliä, ja eroajat oli pitkiä ja raastavia. Alunperin en kuitenkaan innostunut ollenkaan ajatuksesta muuttaa Savoon. Olen Pohjois-Karjalan tyttö henkeen ja vereen, ja kaikkein ”parraiten” se kuuluu puheenparresta. Siksipä alunperin olikin ajatus, että pysyn siellä missä sydän oli, ainakin määräaikaisen työsuhteen loppuun.

Mutta sydän ei ollut Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa, vaan lopulta se oli suurimman osan ajasta Siilinjärvellä, Pohjois-Savossa. 

Sydän veti perässään Savoon.

Keväällä syntyi päätös muutosta, joka tarkoitti sitä, että minä ja poikani muutetaan majamme Savon puolelle. Päätös oli lopulta helppo, sillä vaakakupissa oli mieheni virka vs. oma määräaikainen hankehommani sekä mahdollisuus ns. jatkuvampaan isyyteen vs. viikonloppuisyys. 

Asunto Siilinjärven päästä löytyi nopeasti tori.fi -palvelun kautta. Perheeseemme kuuluu kaksi aikuista, kaksi lasta sekä koira, joten etsinnässä oli joko rivitalon päätyasunto, paritalo tai omakotitalo – vuokralle. Heinäkuun lopussa muutimme kaksi taloutta paritalon puolikkaaseen, aivan Siilinjärven keskustan kupeeseen. 

Ensimmäinen virallinen päivä työttömänä häämötti 14. elokuuta, johon asti olin ollut lomalla. Kesän aikana olin useampaan otteeseen selaillut avoimia työpaikkoja, mutta tuloksetta. Työhakemuksiakin oli tullut läheteltyä useita kymmeniä, mutta haastattelukutsuja en ollut saanut. Tiedostin, että täysin muualta tulleena voi mennä kauankin, että natsaa: verkostot Savossa puuttuivat. Välillä mielen valtasi jopa pieni epätoivo, sillä olen todella huono olemaan toimettomana ja tämän tietää kotona kaikki. 

Olin ollut kaksi kokonaista päivää työttömänä kun silmiini sattui tämä nykyinen työni: Iisalmen kaupunki etsi projektityöntekijää vetovoimahankkeeseen – jaahas, no tuotahan mie olen tehnyt jo vuosia. Eli eikun soittoa perään ja hyvää vaikutusta tekemään ensin puhelimitse, sitten hakemusta menemään ja seuraavana arkipäivänä kutsu haastatteluun! Ja kun haastattelun jälkeen oli viikonloppu asioita mietiskelty, tuli puhelu, että tervetuloa töihin. Itse työttömyysjakso kesti lopulta 1,5 kuukautta. Onneksi näin – tiedän, ettei kaikilla ole näin hyvää tuuria.

Syksy on koostunut monista haasteista ja uusista asioista, jotka ovat kuitenkin tehneet vaan hyvää, koko perheelle: 

  • Poika aloitti uuden koulun, joka pelotti varmaan äitiä jopa hieman enemmän kuin poikaa. Taustalla oli keskosuuden aiheuttamia oppimisvaikeuksia, joihin ei oltu tartuttu ikinä kunnolla, vaikka alkamassa oli jo 5. luokka. Kouluvaihdokseen liittyvät huolet ja pelot ovat kuitenkin osoittautuneet turhiksi, huh! En voi kuin kehua opettajan ottautumista Siilinjärvellä – pojan koulumenestys on parantunut hurjasti!
  • Uusioperhe on meille kaikille uusi juttu, ja sen rakennetta ja muotoa on pohdittu läpi syksyn – ja yhä edelleenkin. Mutta voisin todeta kaikkien puolesta, että nykyään on parempi kuin ennen ja olemme päässeet luomaan uusia, meidän perheen, rutiineja ja tapoja toimia. Tyttö totesi sunnuntaina: ”Rakastan meidän perhettä!” – se kertoo mielestäni aika paljon.
  • Olen itse onnellisempi, reilusti. Ja löytänyt uudelleen luomisen ilon. Olen nauttinut käsitöiden tekemisestä, sisustamisesta, alkanut uudestaan maalaamaan. Mieli on seesteinen. 
Muuton mukana tuoma onni ja seesteisyys näkyy mm. luovuuden puhkeamisena kukkaan

Ja luulenpa, että en huijaa, jos sanon kaikkien meidän puolesta, että Savossa asuu ainakin yksi onnellinen perhe, ja se on meidän.

Niina Hiltunen

Kirjoittaja on Pohjois-Savosta tasapainon elämäänsä löytänyt uudisasukas, joka haikailee vielä sosiaalisten verkostojen perään. Niina työskentelee Future Savo -hankkeen projektityöntekijänä.