Tammikuussa 2020 perustin yrityksen Jyväskylään ja samalla muutin itse Kuopioon. Miltä tuntuu toteuttaa kaksi suurta elämänmuutosta yhtä aikaa ja risteillä tämän vuoksi kahden kaupungin väliä?

Kuopio tuntuu Mikko Hannukaisesta kodilta.

Kun vuosi sitten avovaimon kanssa suunnittelimme muuttoa Kuopioon, en olisi silloin arvannut löytäväni itseäni perustamassa kahden kaveruksen kanssa yritystä, vieläpä toiselle paikkakunnalle. Koko ajatus pelotti ja samalla herätti kysymyksiä ja murheita muutosta Savon sydämeen; Miten näiden kahden ison ja uuden asian kanssa tasapainottelu, vieläpä opiskelijana, voisi olla mahdollista toteuttaa? Muuttosuunnitelmia en millään halunnut enää muuttaa. Halusin takaisin Kuopioon!

Suhteeni Pohjois-Savoon alkoi lähes 10 vuotta sitten, kun muutin Kainuusta Kuopioon opiskelujen perässä heti peruskoulun jälkeen. En valinnut Kuopiota opiskelupaikan vuoksi, sillä olisin voinut opiskella datanomiksi paljon lähempänä sijaitsevassa Oulun ammattikoulussa. Valitsin Kuopion, koska teininä se tuntui olevan hiukan lähempänä Etelä-Suomen pöhinää ja perinteisesti kaukana lapsuudenkodista. Vaihtelu teki hyvää kasvavalle mielelle. Tuolloin en oikeastaan edes tiennyt, mitä elämälläni olisin tahtonut tehdä, mutta muiden suosituksesta valitsin datanomin tutkinnon, sillä olinhan aina ollut etevä tietokoneiden kanssa. Sain ammattikoulun totta kai suoritettua loppuun saakka, mutta paljoa käteen siitä ei tuntunut jäävän. Vai jäikö sittenkin? Niiden kolmen vuoden aikana sisälläni alkoi kasvaa pieni kipinä ohjelmointia kohtaan. Sitä minä tahtoisin tehdä. Miksen koskaan ollut tajunnut sitä aiemmin? Pienen kylän yläasteella tietoa olin saanut enemmän maa- ja metsätaloudesta, sekä autoalasta, kuin omista mielenkiinnonkohteistani.

Datanomiksi valmistumisen jälkeen määränpää oli selvä ja tarkoitus oli hypätä suoraan seuraaviin opintoihin, mutta välivuosia alkoikin muodostua omasta tahdosta huolimatta. Samalla kun hain korkeakouluun, ehdin suorittaa palveluksen, tehdä töitä ja siirtää omaisuuteni Jyväskylään. Muutto pois Kuopiosta oli pakollinen, sillä haluttu koulupaikka sijaitsi tällä kertaa lähes 150 km etelämpänä.

Sinnikkään kolmen vuoden hakemisen jälkeen se tapahtui. Löysin itseni Jyväskylän ammattikorkeakoulusta tietojenkäsittelyn tutkintoa suorittamassa. Ala tuntui vihdoinkin omalta. Teininä vietettyjen Kuopio-vuosien aikana oli kuitenkin jäänyt kytemään myös toinen kipinä. Kuopio itse. Ammattikorkeakoulussa motivaatio alaa kohtaan kasvoi kasvamistaan ja ammatilliset suunnitelmat selkenivät. Nyt pystyin sanomaan sadan prosentin varmuudella, että tätä minä haluan. Vaikka opiskelijaelämä maistui ja koin Jyväskylän oikein viihdyttävänä kaupunkina, jotain puuttui. Kun silloin tällöin vierailimme avovaimoni kanssa Savossa, huomasin Kuopion kutsuvan minua edelleen luokseen. Puolisoni, jonka juuret olivat Pohjois-Savossa, koki samaa vetoa. Ja kun yks-kaks huomasin suorittaneeni korkeakouluopintoni siihen vaiheeseen, että läsnäoloani koulun penkillä ei enää vaadittu, totesimme, että palaamme Kuopioon saman tien.

Juuri kun olimme suunnittelemassa muuttoa, kaverini heitti ilmoille idean oman firman perustamisesta yhdessä. Idea oli houkutteleva ja tahdoin tarttua siihen, vaikka elämässä olikin samalla meneillään muitakin isoja muutoksia. Kolmas kaveri liittyi mukaan ja tämä ilmoille heitetty idea firman perustamisesta muuttui yhden palaveerauksen jälkeen käytännön toteuttamiseksi, ja pian jo löysinkin itseni suunnittelemasta niin firman budjetointia, kuin ulkoasuakin. Päätimme, että tällä alalla firma kulkee kyllä sinne, minne mieskin. Vaikka toimistomme jäi Jyväskylään, minä voisin aina perustaa kotitoimiston Kuopioon.

Muutosta on nyt kulunut yhdeksän kuukautta, mutta tuntuu siltä kuin se olisi tapahtunut vuosikausia sitten. Uusi asunto tuntuu jo kodilta, ei vain väliaikaiselta asumiskohteelta. Yrityksenkin ensimmäinen vuosi kaikkine koukeroineen on sujunut hyvin, koronan koettelemuksista huolimatta. Tuntuu hyvältä, että tartuin mahdollisuuteen yrittäjänä, ja kuitenkin samaan aikaan sain palata vihdoin takaisin rakkaille Kuopion seuduille.

Toivon, että jos jotain tästä pandemiasta ollaan opittu, niin se, että monillakaan aloilla ”joka aamu ruuhkan kautta toimistolle”- tyyppinen ratkaisu ei ole tarpeellinen. Omassa yrityksessäni olemme pystyneet hoitamaan lähes kaikki palaverit kivuttomasti etäyhteyksien kautta ja olen nauttinut kotitoimistossa työskentelystä. Junalla olen nopeasti päässyt käymään myös Jyväskylän toimistolla, silloin kun tarve on vaatinut. Toivon pystyväni näyttämään esimerkkiä siitä, että sinun ei tarvitse töiden perässä muuttaa paikkakunnalle missä et oikeasti viihdy, vaan pystyt tarpeeksi isolla motivaatiolla ja intohimolla hoitamaan hommat myös kotoa käsin.

Kuluneen vuoden varrella syyt Savoon muuttamiseen ovat kirkastuneet entisestään. Vaikka kukkulamaista järvimaisemaa löytyy runsaasti muualtakin Suomesta, on Kuopiossa kaupunkina selvästi omaa luonnetta, joka erottuu edukseen muista. Kuopiosta on myös näppärät etäisyydet omien vanhempieni luokse ja juurilleni Kainuuseen. Tärkeintä tässä kaikessa on silti se, että koen olevani jälleen kotona!

Mikko Hannukainen

Kirjoittaja on digitoimisto Frostigon Oy:n teknologiajohtaja, jonka vapaa-aika kuluu videopelien ja miniatyyrien parissa.